Vuoden 2007 eduskuntavaalit ovat juuri päättyneet. Keskusta voitti
odotetusti vaalit, mutta ehkä hieman yllättäen Kokoomus nousi toiseksi
suurimmaksi puolueeksi. En voi olla miettimättä sitä, kuinka suuri
vaikutus oli sillä, että Kokoomuksen puoluejohtaja vieraili
uutisvuodossa, mutta SDP:n ja Keskustan puoluejohtajat eivät. Ei siinä,
että valittaisin, toisin kuin yleensä politiikassa, minulla ei ole
mitään vaikeuksia tunnustaa, että porvarihallitus olisi myös minun
ensimmäinen vaihtoehtoni.
Suurimpina yllätyksinä näin oman
vaalipiirin kannalta koin sen, että kuusi kautta istunut Jukka Vihriälä
ei enää päässyt läpi ja Keskustanuoria edustava Tuomo Puumala pääsi.
Hyvä näin, mielestäni asioihin saadaan paremmin vaikutettua niin, ettei
kukaan kansanedustaja voi olla varma paikastaan eduskunnassa. Näin
edustajien on yritettävä saada ajettua tärkeitä asioita läpi, eikä voida
keskittyä vain omien palkkojensa nostamiseen. Harmi, ettei muualla
suomessa ole käynyt näin. Vai kuka muistaa, mitä hyvää julkkisehdokkaat
ovat saaneet eduskunnassa aikaan?
Itse olen miettinyt jo
ratkaisuja, joilla löydettäisiin varat opintotuen korottamiseen.
Mielestäni paljon puhuttu "kalorivero" voitaisiin ottaa käyttöön.
Ajatellaanpa vaikka, että kaikkien ruokien, jotka sisältävät yli 200
kaloria sataa grammaa kohden olisi maksettava 22% arvonlisävero nykyisen
alle kahdenkymmenen sijaan. Tämä ajatus on tyrmätty mediassa sanomalla,
ettei se vaikuttaisi ihmisten kulutustottumuksiin, vaan he ostaisivat
sipsejä silti. Mutta ei ole muistettu huomauttaa, että silloinkin
saisimme ne ylimääräiset verotulot, joita voitaisiin käyttää ylipainosta
johtuvien sairauksien hoitoon. Mielestäni kaloriverossa ei voi hävitä
mitään, on vain voitettavaa, joko saadaan enemmän verotuloja, tai
kansanterveys paranee.
En myöskään ymmärrä sitä, että poliitikot
eivät uskalla alentaa työttömyystukea. En ymmärrä sitä, että ajatellaan
niin, että ratkaisu siihen, että työttömyystuki on enemmän, kuin
opintotuki on ainoastaan nostaa opintotukea. Miksi suomessa pitää olla
niin hyvä turva ihmisille, jotka eivät vapaaehtoisesti tee mitään?
Mielestäni opintotuen ja työttömyystuen summat voisi suoraan vaihtaa
päin vastoin, näin ne työttömät, jotka ovat tottuneet elämään tietyllä
summalla joutuisivat palata takaisin koulunpenkille. Jos sinulla on
pohjalla lukio, tai ammatillinen koulutus, kestää kaksi vuotta opiskella
ammattikoulussa uusi ammatti, esimerkiksi hitsaaja, joista on huutava
pula. Löytyisikö tästä ratkaisu pitkäaikaistyöttömyyteen? Minä uskon
niin. Mielestäni yhteiskunnan ei pitäisi palkita toimettomuutta.
Olen
myös useasti ihmetellyt kansanedustajien jatkuvia palkankorotuksia.
Olen jopa mielessäni pyöritellyt ajatusta siitä, että kansanedustajan
palkka olisi aina sillä hetkellä pienin tuki. Näin eduskuntaan ei menisi
kukaan rahan toivossa ja yhtäkkiä voisi löytyä rahaa erilaisten tukien
nostoon.
Kansanedustajien palkankorotuksia on usein perusteltu
sillä, ettei kahdensadan euron korotuksella kahdensadan ihmisen
palkkoihin, voi vaikuttaa muiden tukien korotuksiin. Mutta miksi sillä
sitten pitäisi korottaa eläkettä, tai opintotukea? Montakohan uutta
pulpettia saataisiin kouluihin sillä 480 000:lla eurolla, jonka
kansanedustajat saavat vuodessa korotuksina, voisi ostaa? Uudet pulpetit
lisäisivät koulujen ergonomiaa ja jälleen kerran se näkyisi
terveydenhoitokuluissa, enää ei olisi puolella lukiolaisista päänsärkyä
joka viikko. Mutta onhan se mukava, että kansanedustaja saa ostettua
uuden nahkatakin joka kuukausi...
Jos vaalilupauksia ei lasketa,
niin vaalien jälkeiset tunnelmat ovat varsin hyvät, vaikka oma ehdokas
ei päässytkään läpi... Lapualla oli kaksi suurta ehdokasta, jotka söivät
toisiltaan äänet, harmi sinänsä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti