Esko Aho ja korkeakoulut

Viime perjantaina kävin isäni kanssa Suomen Kulttuurirahaston järjestämässä tilaisuudessa kuuntelemassa Esko Ahon luentoa "Korkeakoulujen asema maakuntien suomessa". Olin noin 35 vuotta yleisön keski-ikää nuorempi ja taatusti ainoa alle 30-vuotias. Ahon puheessa painotettiin korkeakoulujen maksullisuutta ainoana tapana kehittää Suomen nykyistä korkeakoulujärjestelmää. Ymmärrän, että ulkomaalaisille opiskelijoille tulisi määrätä lukukausimaksut, mutta en ole samaa mieltä siitä, että koulutuksen pitäisi olla maksullista myös suomalaisille opiskelijoille.

Opiskelun maksullisuutta Aho perusteli sillä, etteivät nykynuoret arvosta koulutusta samalla tavalla, kuin ennen ja maksullisuus voisi muuttaa tilannetta. Mielestäni koulutuksen arvon aleneminen on yhteydessä nykynuorison haaveeseen unelma-ammatista julkkis. Nykymediassa ei juurikaan esitellä menestyviä ihmisiä, jotka olisivat menestyneet koulutuksensa avulla. Suurista yrittäjistä ja liikemiehistäkin mainostetaan aina, kuinka he ovat päässeet omin avuin siihen mitä ovat. Mielestäni median ja politiikan pitäisi yhdistyä ja nostaa enemmän koulutettuja ihmisiä julkisuuden valokeilaan. Marimekon uusi toimitusjohtaja Mika Ihamuotila olisi malliesimerkki koulutetusta ja menestyneestä, nuorikin vielä.

Mielestäni johonkin on vedettävä raja koulutuksen ja liiketoiminnan välille.

Tuusulan kouluammuskelu

Pelottava tuo Tuusulan tapaus. Vielä pelottavampaa on se, että näen paljon omia ajatuksiani murhaajan kirjeessä. Asioita, joita olen itsekin miettinyt mielessäni. Seuraavat ovat lainauksia murhaajan kirjeestä.

se, kuinka paljon tiedostan asioita, on tehnyt minut onnettomaksi, turhautuneeksi ja vihaiseksi.
Elämä on vain tarkoituksetonta sattumaa... pitkän evolutiivisen kehityksen ja monien eri tekijöiden ja syiden tulosta. Kuitenkin elämä on myös sitä, mitä yksilö haluaa sillä tehdä.
 Kun idiokraattinen valta ja demokraattinen järjestelmä on korvattu oikeudenmukaisuudella... Kun älykkäät ihmiset ovat vihdoinkin vapaita ja hallitsevat yhteiskuntia idiokraattisen enemmistön sijasta... Sinä suurena vapautuksen päivänä, tiedätte, mitä minä haluan.
Kauan eläköön vallankumous... vallankumous järjestelmää - joka orjuuttaa paitsi heikkomieliset massat, myös älykkäiden yksilöiden pienen vähemmistön - vastaan!

En yksin voi muuttaa asioita paljon, mutta toivottavasti tekoni inspiroi kaikkia maailman älykkäitä yksilöitä jonkinlaiseen maailmanlaajuiseen sotaan ja vallankumoukseen vallitsevia järjestelmiä vastaan. Järjestelmä, joka kriminalisoi luonnollisuuden ja oikeudenmukaisuuden, on viholliseni.
Olen valmis kuolemaan asian puolesta... asian, jonka tiedät olevan oikein, oikeudenmukaista ja totuutta... vaikka häviäisinkin tai taistelu muistettaisiin vain pahana... Mieluummin taistelen ja kuolen kuin elän pitkän ja onnettoman elämän.

Ja muistakaa että tämä on minun sotani, minun ideani ja minun suunnitelmani. Älkää syyttäkö ketään muita teoistani. Älkää syyttäkö vanhempiani tai ystäviäni. En kertonut kenellekään suunnitelmistani ja pidin ne aina omassa mielessäni. Älkää syyttäkö elokuvia, joita katson, musiikkia jota kuuntelen, pelejä joita pelaan tai kirjoja joita luen. Ei, niillä ei ole mitään tekemistä tämän kanssa. 

On aika laittaa LUONNONVALINTA & SOPEUTUVIMPIEN SELVIYTYMINEN takaisin raiteilleen.

Tapaus itsessään on aivan kammottava ja olen hyvin järkyttynyt siitä, että tälläistä tapahtuu suomessa. Samalla mietin, kuinka tapahtuman olisi voinut estää.

Kirjeensä perusteella murhaaja kuulostaa älykkäältä, mutta turhautuneelta suomalaiseen maailmankuvaan, jossa keskinkertaisuus on hyve ja liiallisesta älystä rangaistaan. Oppilaalta, joka turhautuu koulussa, koska opetuksen tahti on liian hidas. Ja samalla oppilaalta, joka on lukenut Darwinin teorioita ja on huomannut saman, kuin minä itsekin olen huomannut: Nykyihminen ei enää kehity, lääketiede on kehittynyt niin pitkälle, että ihmiset, jotka ennen olisivat kuolleet jo syntymässä jäävät henkiin ja jatkavat sukuaan, siirtäen huonoja geenejään eteenpäin.

En hyväksy tekoa, mutta jostain syystä ymmärrän mitä murhaaja on ajanut takaa. Monet asiat, joita kirjeessä on esitetty, ovat sellaisia, joita olen itsekin miettinyt, kuten nykyaikaisen yhteiskunnan keskinkertaisuuden jatkuva korostaminen. Kouluissa ja muissa julkisissa tilanteissa pääse kaikista helpommalla, jos vain mukautuu joukkoon. Nyky-yhteiskunnassa äly ei ole hyve.

Sairaanhoitajien palkkataistelu

Hoitajat ovat vaatimassa 500 euron palkankorotusta. Hoitajille on nyt luvattu 270€, mutta tähän ei olla tyytyväisiä. Perusteena palkankorotuksen vaatimiselle sanotaan "huonot työolot" -hoitajat eivät siis pidä alan työvoimapulasta. Ihmetyttää sinänsä, miten palkankorotus auttaa työvoimapulaan. Hoitajien vaatimalla palkankorotuksella saataisiin palkattua monta uutta hoitajaa helpottamaan työvoimapulaa.

Onkin siis tehtävä päätös, kumpi hoitajille on tärkeämpää, raha, vai hyvät työolot. Lähihoitajat saavat keskimäärin 1600€ kuukaudessa. Sairaanhoitajat enemmän. Palkan määrää ajatellen ihmetyttää, kuinka hoitajat voivat valittaa siitä, ettei sillä elä. Ajatellaanpas, että hoitajan asunnon vuokra olisi 500€. Silti jokaiselle hoitajalle jäisi yli 1000€ käytettäväksi jokapäiväiseen elämiseen. Opiskelijana en näe, kuinka tälläisessä tilanteessa on mahdollista kärsiä rahan puutteesta.

Tähän yleensä annetaan vastauksena, että on elätettävä perhe, mutta ovatko kaikki sairaanhoitajat yksinhuoltajia, vai ovatko heidän puolisonsa vain hyvin tuhlaavaisia. Sanotaan, että lapsiin menee niin hurjasti rahaa, mutta kuitenkin jokainen lapsi saa lapsilisää. Onko siis pakko ostaa lapselle niin hurjat määrät vaatteita (niin, kuin kaikki tuntemani vanhemmat)? Eikö lapsi tulisi toimeen vähemmälläkin?

Minulla tosiaan jää vuokran jälkeen käteen se 188€. Ja kohtuullisesti tulen toimeen.

Onko siis kyse vain hoitajien huonosta rahantajusta?

Opintotuesta

 Opiskelijaelämä Pietarsaaressa on lähtenyt mallikkaasti alkuun. Opintorahaa saan 259,01€ kuukaudessa ja sen lisäksi asumistukea 181,40€ kuukaudessa, yhteensä tämä tekee siis 440,41€ kuukaudessa. Veroja tuosta summasta ennakkopidätetään 25,90€ kuukaudessa, puhtaana käteen minulle täten jää 414,51 € kuukaudessa. 

Tästä summasta vähennetään vuokra 226,75€. Kuukaudessa minulle jää siis rahaa käyttöön 187,76€. Tämä tarkoittaa päivässä 6.06- 6,71€ kuukaudesta riippuen. Ruokailu maksaa 2,35€ /kerta joten kirjoihin, internettiin, puhelinlaskuihin, tarvikemaksuihin ja muuhun elämiseen jää loisteliaat 3,71-4,36€ päivätasolla.

Opintolainaa en periaatteestakaan ota, onneksi kotijoukot tukevat.

Opintorahaan sentään luvattiin 39€ korotus ensi syksystä alkaen, mutta siihen on vielä aikaa.

Verkostoista

Eilen olin sitten Lapuan keskustanuorten vuosikokouksessa. Suurimman osan tuosta harmillisen pienestä joukosta tunsin jo ennestään. Päällimäisenä asiana mieleen jäi kotikuntalisän ajaminen, eli opiskelijat, jotka pitävät kirjansa Lapualla, saisivat hieman rahaa kiitokseksi. Asiaa on yritetty ajaa läpi jo kahdesti, mutta kummallakin kerralla aloite on hylätty, osittain ehkä siksi, että asiaa ovat ajaneet juuri keskustanuoret. Ehdotinkin, että ottaisimme nuorisovaltuuston mukaan aloitetta tekemään. Joukkovoimalla aloite voitaisiin saada läpi. Etenkin, kun valmiit yhteydet nuorisovaltuustoon löytyvät. 

Joskus hämmästelen itsekin, kuinka suuri verkosto minulla onkaan. Tunnen Lapuan teatteri-ihmisiä, partiolaisia, nuorisovaltuuston ja nuorisotyöntekijät. Yhteyksiä löytyy myös seurakunnan suuntaan ja yläasteen ja lukion opettajakuntaan. Haitaksi ei ole myöskään se, että isä on vaikuttamassa Lapuan keskustan riveissä. Tällaista verkostoa voisi oikeasti käyttää hyödyksi, jos oikeat hankkeet löytyvät. Pidän etenkin nuorisovaltuustoyhteyksiä hyvinkin arvokkaina.

En missään vaiheessa ole tietoisesti yrittänyt rakentaa itselleni verkostoja, ne ovat syntyneet kuin vahingossa. Olen ala-asteelta saakka ollut mukana niin monenlaisessa toiminnassa, että tuttavuuksia on syntynyt kuin pakosta.

Ideoita on päässä kyllä vähän liikaakin, mutta ehkäpä keskustanuorille on niistä apua.

Suoraa puhetta

Kirjoitin tällaisen tekstin Ilkan yleisönosastolle vastineeksi aiemmin julkaistuihin "ehdokkaani hävisi, koska äänestysprosentti oli matala" kirjoituksiin. Kumma kyllä näinkin pieni juttu herätti jossain määrin kohua. Eräs vanhempi Lapualainen herrasmies soitti ja kiitteli kovasti. Lapuan keskustanuorten puheenjohtaja Lasse Rajala myös soitti ja kutsui lauantaina järjestettävään vuosikokoukseen. Erikoista sinänsä, kuinka pieni teksti voi herättää ihmisissä niin paljon tunteita, että vaivautuvat oikein soittamaan. Mukavaa.

Äänestysaktiivisuus

Vähän ihmetyttää tämä Suomen yleinen kanta, ei ole väliä ketä äänestät, kunhan äänestät.

Suurin osa äänestämättömistä, joiden kanssa olen jutellut, ovat vastanneet syyksi täyden tietämättömyyden politiikasta. Äänestysprosentin alhaisuuden syy, ei löydykkään laiskuudesta, tai protestina nukkumisena. Monet vain kokevat olevansa liian tietämättömiä politiikan suhteen.

Suuri osa politiikasta vieraantumisesta johtuu varmastikkin kotikasvatuksesta. Eivät nykynuoret tiedä puoluekannoista, vertailuluvuista saati hallituksen muodostumisesta tuon taivaallista. Tiedän, että ei saisi yleistää, mutta harmillisen vähässä ovat ne nuoret, jotka ovat saaneet kotona, tai koulussa riittävästi tietoa eduskunnan toiminnasta. Voin itse myöntää, että jos ajatellaan vain siltä kannalta, mitä olen politiikasta koulussa oppinut, en itsekkään kokisi olevani tarpeeksi tietoinen asioista äänestääkseni. Onneksi isäni on aina ollut hyvin kiinnostunut politiikasta ja on pitänyt huolta siitä, että minulle ja veljelleni on myös opetettu yhteiskunnan toimintaa. Ilman isää, en varmastikkaan osaisi laskea ehdokkaiden vertailulukuja, tai edes tietäisi, kuinka yksi ääni voi vaikuttaa koko puolueen asemaa.

Olenkin sitä mieltä, ettei äänestysprosenttia saada nostettua pelkällä "sinunkin äänesi on tärkeä" kamppanjalla, vaan pitäisi lisätä ihmisten tietoisuutta politiikasta. Poliitikkoja ei pitäisi nostaa jalustalle, vaan kansan pitäisi uskaltaa oikeasti vaikuttaa, kritisoida ja kysellä.
Poliittisen tietoisuuden nostaminen voisi osaltaan myös poistaa ääni-imureita. Julkisuuden henkilöt ja edellisen kauden poliitikot saavat aina enemmän ääniä. Voisi olla, ettei eduskunnassa enää kierrätettäisi jatkuvasti samoja naamoja, jotka äänestetään sinne vanhasta tottumuksesta.

Eduskuntavaalit 2007

Vuoden 2007 eduskuntavaalit ovat juuri päättyneet. Keskusta voitti odotetusti vaalit, mutta ehkä hieman yllättäen Kokoomus nousi toiseksi suurimmaksi puolueeksi. En voi olla miettimättä sitä, kuinka suuri vaikutus oli sillä, että Kokoomuksen puoluejohtaja vieraili uutisvuodossa, mutta SDP:n ja Keskustan puoluejohtajat eivät. Ei siinä, että valittaisin, toisin kuin yleensä politiikassa, minulla ei ole mitään vaikeuksia tunnustaa, että porvarihallitus olisi myös minun ensimmäinen vaihtoehtoni.

Suurimpina yllätyksinä näin oman vaalipiirin kannalta koin sen, että kuusi kautta istunut Jukka Vihriälä ei enää päässyt läpi ja Keskustanuoria edustava Tuomo Puumala pääsi. Hyvä näin, mielestäni asioihin saadaan paremmin vaikutettua niin, ettei kukaan kansanedustaja voi olla varma paikastaan eduskunnassa. Näin edustajien on yritettävä saada ajettua tärkeitä asioita läpi, eikä voida keskittyä vain omien palkkojensa nostamiseen. Harmi, ettei muualla suomessa ole käynyt näin. Vai kuka muistaa, mitä hyvää julkkisehdokkaat ovat saaneet eduskunnassa aikaan?

Itse olen miettinyt jo ratkaisuja, joilla löydettäisiin varat opintotuen korottamiseen. Mielestäni paljon puhuttu "kalorivero" voitaisiin ottaa käyttöön. Ajatellaanpa vaikka, että kaikkien ruokien, jotka sisältävät yli 200 kaloria sataa grammaa kohden olisi maksettava 22% arvonlisävero nykyisen alle kahdenkymmenen sijaan. Tämä ajatus on tyrmätty mediassa sanomalla, ettei se vaikuttaisi ihmisten kulutustottumuksiin, vaan he ostaisivat sipsejä silti. Mutta ei ole muistettu huomauttaa, että silloinkin saisimme ne ylimääräiset verotulot, joita voitaisiin käyttää ylipainosta johtuvien sairauksien hoitoon. Mielestäni kaloriverossa ei voi hävitä mitään, on vain voitettavaa, joko saadaan enemmän verotuloja, tai kansanterveys paranee.

En myöskään ymmärrä sitä, että poliitikot eivät uskalla alentaa työttömyystukea. En ymmärrä sitä, että ajatellaan niin, että ratkaisu siihen, että työttömyystuki on enemmän, kuin opintotuki on ainoastaan nostaa opintotukea. Miksi suomessa pitää olla niin hyvä turva ihmisille, jotka eivät vapaaehtoisesti tee mitään? Mielestäni opintotuen ja työttömyystuen summat voisi suoraan vaihtaa päin vastoin, näin ne työttömät, jotka ovat tottuneet elämään tietyllä summalla joutuisivat palata takaisin koulunpenkille. Jos sinulla on pohjalla lukio, tai ammatillinen koulutus, kestää kaksi vuotta opiskella ammattikoulussa uusi ammatti, esimerkiksi hitsaaja, joista on huutava pula. Löytyisikö tästä ratkaisu pitkäaikaistyöttömyyteen? Minä uskon niin. Mielestäni yhteiskunnan ei pitäisi palkita toimettomuutta.

Olen myös useasti ihmetellyt kansanedustajien jatkuvia palkankorotuksia. Olen jopa mielessäni pyöritellyt ajatusta siitä, että kansanedustajan palkka olisi aina sillä hetkellä pienin tuki. Näin eduskuntaan ei menisi kukaan rahan toivossa ja yhtäkkiä voisi löytyä rahaa erilaisten tukien nostoon.

Kansanedustajien palkankorotuksia on usein perusteltu sillä, ettei kahdensadan euron korotuksella kahdensadan ihmisen palkkoihin, voi vaikuttaa muiden tukien korotuksiin. Mutta miksi sillä sitten pitäisi korottaa eläkettä, tai opintotukea? Montakohan uutta pulpettia saataisiin kouluihin sillä 480 000:lla eurolla, jonka kansanedustajat saavat vuodessa korotuksina, voisi ostaa? Uudet pulpetit lisäisivät koulujen ergonomiaa ja jälleen kerran se näkyisi terveydenhoitokuluissa, enää ei olisi puolella lukiolaisista päänsärkyä joka viikko. Mutta onhan se mukava, että kansanedustaja saa ostettua uuden nahkatakin joka kuukausi...

Jos vaalilupauksia ei lasketa, niin vaalien jälkeiset tunnelmat ovat varsin hyvät, vaikka oma ehdokas ei päässytkään läpi... Lapualla oli kaksi suurta ehdokasta, jotka söivät toisiltaan äänet, harmi sinänsä.