Ensimmäisenä mieleen tulee tottakai Etelä-Pohjanmaan hattutemppu, kirjaimellisestikin. Hatut päässä saimme itsellemme liiton puheenjohtajan, liittohallituksen jäsenen ja Kekkosen Haarikan. Kun aloitin toiminnan kolmisen vuotta sitten Järvenpään liittokokouksessa, ei meillä ollut noista mitään. Onnea siis Antille, Eemelille ja koko Etelä-Pohjanmaalle, me teimme sen.
Itse pidin tärkeänä, että Keskustanuoret lähtee kannattamaan sukupuolineutraalia avioliittolakia. Etelä-Pohjanmaallakin oli tästä asiasta hajontaa, eikä yhteistä linjaa ollut. Minä olen tyytyväinen siihen, että Keskustanuoret lähtee asiaa ajamaan. Tämäkin asia on sellainen, joka lopulta tulee joka tapauksessa tapahtumaan. Meidän on parempi olla joukkoa vetämässä, kuin vastentahtoisesti hännillä.
Liittokokoukseen mahtui myös paljon haikeutta. Moni niistä, joihin tutustuin aikoinaan jo Järvenpäässä on nyt tullut tiensä päähän Keskustanuorissa. Kultaisten ansiomerkkien jaossa sen sai konkreettisesti kokea. Etenkin menettäessämme omat poikamme Mikon ja Arton.
Miko osaa kirjoittaa kannanoton aiheesta, kuin aiheesta hetkessä ja on kova tekemään töitä ja esittämään omia mielipiteitään. Miko onkin ollut merkittävässä osassa siinä, mikä Etelä-Pohjanmaan linja on viime vuosina ollut. Arto taas on ollut aina ajoissa, ikinä ei ole tarvinnut kokouksen alkamista Arton vuoksi viivyttää, myös teknisestä tuesta on ollut paljon apua. Arto myös on tunnetusti kaikkien janoisten sankari ja valmiit juhlat karaokelaitteita myöten tuntuvat aina tulevan Arton mukana. Teitä tullaan totisesti kaipaamaan.
Varapuheenjohtajien jäähyväispuheet koskettivat myös. Etenkin Aleksin puhe sai ainakin itselläni kyyneleet nousemaan silmiin. On hienoa, että meillä on ollut johdossa sellaisia ihmisiä, kuin Carita ja Aleksi.
Kaikki henkilövalinnat menivät mielestäni oikein onnistuneesti. Uskon, että Jouni ja Ville hoitavat varapuheenjohtajan tehtävät kunnialla. Onhan se myös hienoa, että koko puheenjohtajisto on mun kavereita :D
Uskon, että liittohallitukseen valittiin ne, jotka homman tulevat parhaiten hoitamaan. Omasta äänestyslapustani neljä pääsi varsinaiseksi ja yksi varajäseneksi.
Liittokokouksessa oli myös ilahduttavaa huomata, kuinka paljon uusia kasvoja siellä näkyi. Jopa E-P:n linja-autossa oli ihmisiä, joita en ole ennen tavannut. Kokouksen maaginen tunnelma sai vielä monet harkitsemaan johtokuntaan hakemista. Jospa näistä saataisiin korvaajia eläköityneiden tilalle.
Parasta liittokokouksessa on kuitenkin aina se, mitä tapahtuu kokouksen ulkopuolella, etenkin aamuyön tunteina. Olen puhunut politiikkaa, laulanut maakuntalauluja ja ihan vain kiertänyt huoneissa tutustumassa uusiin ihmisiin. Tässä on mainittava etenkin Kainuu-Häme, jossa oli loistava tunnelma. Myös Ylihärmän poikien huone saa kiitosta niin minulta, kuin kuulemani mukaan muiltakin. Olette pojat kuulemma hyvin kohteliasta väkeä. Viikonlopun tunnusbiisi tässä:
Koko liittokokousviikonlopun aikana nukuin yhteensä vajaa seitsemän tuntia, mutta väsymystä en tuntenut juuri lainkaan. Se yleinen henki, mikä kokouksessa näkyi oli niin hieno, että se veti mukaansa kolmen tunnin yöunillakin. Viikonlopun jälkeen on hyvä lähteä uudella innolla tekemään asioita, kun näkee, että se into löytyy koko järjestöstä.
Ei tässä kai voi muuta kuin nöyränä kiittää ihan kaikkia. En luettele tämän enempää nimiä, koska sitten olen ihan varma, että joku unohtuisi. Ja teitä upeita ihmisiä, joiden kanssa viikonloppuna keskustelin on kymmeniä. KIITOS!
