Suoraa puhetta

Kirjoitin tällaisen tekstin Ilkan yleisönosastolle vastineeksi aiemmin julkaistuihin "ehdokkaani hävisi, koska äänestysprosentti oli matala" kirjoituksiin. Kumma kyllä näinkin pieni juttu herätti jossain määrin kohua. Eräs vanhempi Lapualainen herrasmies soitti ja kiitteli kovasti. Lapuan keskustanuorten puheenjohtaja Lasse Rajala myös soitti ja kutsui lauantaina järjestettävään vuosikokoukseen. Erikoista sinänsä, kuinka pieni teksti voi herättää ihmisissä niin paljon tunteita, että vaivautuvat oikein soittamaan. Mukavaa.

Äänestysaktiivisuus

Vähän ihmetyttää tämä Suomen yleinen kanta, ei ole väliä ketä äänestät, kunhan äänestät.

Suurin osa äänestämättömistä, joiden kanssa olen jutellut, ovat vastanneet syyksi täyden tietämättömyyden politiikasta. Äänestysprosentin alhaisuuden syy, ei löydykkään laiskuudesta, tai protestina nukkumisena. Monet vain kokevat olevansa liian tietämättömiä politiikan suhteen.

Suuri osa politiikasta vieraantumisesta johtuu varmastikkin kotikasvatuksesta. Eivät nykynuoret tiedä puoluekannoista, vertailuluvuista saati hallituksen muodostumisesta tuon taivaallista. Tiedän, että ei saisi yleistää, mutta harmillisen vähässä ovat ne nuoret, jotka ovat saaneet kotona, tai koulussa riittävästi tietoa eduskunnan toiminnasta. Voin itse myöntää, että jos ajatellaan vain siltä kannalta, mitä olen politiikasta koulussa oppinut, en itsekkään kokisi olevani tarpeeksi tietoinen asioista äänestääkseni. Onneksi isäni on aina ollut hyvin kiinnostunut politiikasta ja on pitänyt huolta siitä, että minulle ja veljelleni on myös opetettu yhteiskunnan toimintaa. Ilman isää, en varmastikkaan osaisi laskea ehdokkaiden vertailulukuja, tai edes tietäisi, kuinka yksi ääni voi vaikuttaa koko puolueen asemaa.

Olenkin sitä mieltä, ettei äänestysprosenttia saada nostettua pelkällä "sinunkin äänesi on tärkeä" kamppanjalla, vaan pitäisi lisätä ihmisten tietoisuutta politiikasta. Poliitikkoja ei pitäisi nostaa jalustalle, vaan kansan pitäisi uskaltaa oikeasti vaikuttaa, kritisoida ja kysellä.
Poliittisen tietoisuuden nostaminen voisi osaltaan myös poistaa ääni-imureita. Julkisuuden henkilöt ja edellisen kauden poliitikot saavat aina enemmän ääniä. Voisi olla, ettei eduskunnassa enää kierrätettäisi jatkuvasti samoja naamoja, jotka äänestetään sinne vanhasta tottumuksesta.

Eduskuntavaalit 2007

Vuoden 2007 eduskuntavaalit ovat juuri päättyneet. Keskusta voitti odotetusti vaalit, mutta ehkä hieman yllättäen Kokoomus nousi toiseksi suurimmaksi puolueeksi. En voi olla miettimättä sitä, kuinka suuri vaikutus oli sillä, että Kokoomuksen puoluejohtaja vieraili uutisvuodossa, mutta SDP:n ja Keskustan puoluejohtajat eivät. Ei siinä, että valittaisin, toisin kuin yleensä politiikassa, minulla ei ole mitään vaikeuksia tunnustaa, että porvarihallitus olisi myös minun ensimmäinen vaihtoehtoni.

Suurimpina yllätyksinä näin oman vaalipiirin kannalta koin sen, että kuusi kautta istunut Jukka Vihriälä ei enää päässyt läpi ja Keskustanuoria edustava Tuomo Puumala pääsi. Hyvä näin, mielestäni asioihin saadaan paremmin vaikutettua niin, ettei kukaan kansanedustaja voi olla varma paikastaan eduskunnassa. Näin edustajien on yritettävä saada ajettua tärkeitä asioita läpi, eikä voida keskittyä vain omien palkkojensa nostamiseen. Harmi, ettei muualla suomessa ole käynyt näin. Vai kuka muistaa, mitä hyvää julkkisehdokkaat ovat saaneet eduskunnassa aikaan?

Itse olen miettinyt jo ratkaisuja, joilla löydettäisiin varat opintotuen korottamiseen. Mielestäni paljon puhuttu "kalorivero" voitaisiin ottaa käyttöön. Ajatellaanpa vaikka, että kaikkien ruokien, jotka sisältävät yli 200 kaloria sataa grammaa kohden olisi maksettava 22% arvonlisävero nykyisen alle kahdenkymmenen sijaan. Tämä ajatus on tyrmätty mediassa sanomalla, ettei se vaikuttaisi ihmisten kulutustottumuksiin, vaan he ostaisivat sipsejä silti. Mutta ei ole muistettu huomauttaa, että silloinkin saisimme ne ylimääräiset verotulot, joita voitaisiin käyttää ylipainosta johtuvien sairauksien hoitoon. Mielestäni kaloriverossa ei voi hävitä mitään, on vain voitettavaa, joko saadaan enemmän verotuloja, tai kansanterveys paranee.

En myöskään ymmärrä sitä, että poliitikot eivät uskalla alentaa työttömyystukea. En ymmärrä sitä, että ajatellaan niin, että ratkaisu siihen, että työttömyystuki on enemmän, kuin opintotuki on ainoastaan nostaa opintotukea. Miksi suomessa pitää olla niin hyvä turva ihmisille, jotka eivät vapaaehtoisesti tee mitään? Mielestäni opintotuen ja työttömyystuen summat voisi suoraan vaihtaa päin vastoin, näin ne työttömät, jotka ovat tottuneet elämään tietyllä summalla joutuisivat palata takaisin koulunpenkille. Jos sinulla on pohjalla lukio, tai ammatillinen koulutus, kestää kaksi vuotta opiskella ammattikoulussa uusi ammatti, esimerkiksi hitsaaja, joista on huutava pula. Löytyisikö tästä ratkaisu pitkäaikaistyöttömyyteen? Minä uskon niin. Mielestäni yhteiskunnan ei pitäisi palkita toimettomuutta.

Olen myös useasti ihmetellyt kansanedustajien jatkuvia palkankorotuksia. Olen jopa mielessäni pyöritellyt ajatusta siitä, että kansanedustajan palkka olisi aina sillä hetkellä pienin tuki. Näin eduskuntaan ei menisi kukaan rahan toivossa ja yhtäkkiä voisi löytyä rahaa erilaisten tukien nostoon.

Kansanedustajien palkankorotuksia on usein perusteltu sillä, ettei kahdensadan euron korotuksella kahdensadan ihmisen palkkoihin, voi vaikuttaa muiden tukien korotuksiin. Mutta miksi sillä sitten pitäisi korottaa eläkettä, tai opintotukea? Montakohan uutta pulpettia saataisiin kouluihin sillä 480 000:lla eurolla, jonka kansanedustajat saavat vuodessa korotuksina, voisi ostaa? Uudet pulpetit lisäisivät koulujen ergonomiaa ja jälleen kerran se näkyisi terveydenhoitokuluissa, enää ei olisi puolella lukiolaisista päänsärkyä joka viikko. Mutta onhan se mukava, että kansanedustaja saa ostettua uuden nahkatakin joka kuukausi...

Jos vaalilupauksia ei lasketa, niin vaalien jälkeiset tunnelmat ovat varsin hyvät, vaikka oma ehdokas ei päässytkään läpi... Lapualla oli kaksi suurta ehdokasta, jotka söivät toisiltaan äänet, harmi sinänsä.