Eilen olin sitten Lapuan keskustanuorten vuosikokouksessa. Suurimman
osan tuosta harmillisen pienestä joukosta tunsin jo ennestään.
Päällimäisenä asiana mieleen jäi kotikuntalisän ajaminen, eli
opiskelijat, jotka pitävät kirjansa Lapualla, saisivat hieman rahaa
kiitokseksi. Asiaa on yritetty ajaa läpi jo kahdesti, mutta kummallakin
kerralla aloite on hylätty, osittain ehkä siksi, että asiaa ovat ajaneet
juuri keskustanuoret. Ehdotinkin, että ottaisimme nuorisovaltuuston
mukaan aloitetta tekemään. Joukkovoimalla aloite voitaisiin saada läpi.
Etenkin, kun valmiit yhteydet nuorisovaltuustoon löytyvät.
Joskus
hämmästelen itsekin, kuinka suuri verkosto minulla onkaan. Tunnen
Lapuan teatteri-ihmisiä, partiolaisia, nuorisovaltuuston ja
nuorisotyöntekijät. Yhteyksiä löytyy myös seurakunnan suuntaan ja
yläasteen ja lukion opettajakuntaan. Haitaksi ei ole myöskään se, että
isä on vaikuttamassa Lapuan keskustan riveissä. Tällaista verkostoa
voisi oikeasti käyttää hyödyksi, jos oikeat hankkeet löytyvät. Pidän
etenkin nuorisovaltuustoyhteyksiä hyvinkin arvokkaina.
En
missään vaiheessa ole tietoisesti yrittänyt rakentaa itselleni
verkostoja, ne ovat syntyneet kuin vahingossa. Olen ala-asteelta saakka
ollut mukana niin monenlaisessa toiminnassa, että tuttavuuksia on
syntynyt kuin pakosta.
Ideoita on päässä kyllä vähän liikaakin, mutta ehkäpä keskustanuorille on niistä apua.
