Lapua

Olen taas seurannut sivusta keskustelua Lapuan kunnallispolitiikasta. Yhtäaikaa valitetaan siitä, ettei Lapualla koskaan tapahdu mitään, mutta samaan lauseeseen moititaan valtuutettuja rahanmenosta. Itse olen kyllä täysin samaa mieltä useimpien kansalaisten kanssa siinä, että kaupunki on laittanut moneen projektiin liikaa rahaa ja rahankäyttö on ollut harkitsematonta.

Tuntuu, että Lapualla on kaiken aina oltava suurta ja näyttävää, vaikkei resursseja sellaiseen olekaan. Edelliskesälle tarkoitettu Tämä pala pohjolaa -näytelmä olisi varmasti onnistuttu toteuttamaan laadukkaasti Hourunkosken kesäteatterissa, tai Lapualaisoopperan tapaan urheilutalolla. Meillä on myös uudehko jäähalli, jota ei todellakaan käytetä täysin hyödyksi.  Liian korkea rima kaatoi koko projektin.

Panostaminen isoihin projekteihin on Lapualla tuhoon tuomittua toimintaa, aina löytyy joku, joka valittaa kaavoituksesta, rahoista, tai milloin mistäkin. Usein kuitenkin on jo tehty alkuinvestointeja, jotka silloin katoavat kankkulan kaivoon.

Keskusta-alueen viihtyisyys on yksi suurimmista ongelmista Lapualla, pienetkin kaavoitusteot, kuten "ringin" poistaminen parilla yksisuuntaisella, tai risteyksien etuajo-oikeuksia muuttamalla voisi tehdä kaupungista täysin erinäköisen. Kävelykatu toisi keskustaan tarvittavaa "puistomaisuutta". Nykyinen nelikaistainen väylä tuo tunteen siitä, että keskustasta on päästävä äkkiä pois. Jos Lapualle saataisiin kunnollinen kävelykatu, voitaisiin toritoiminta siirtää sinne, nykyään torialue on kovin syrjässä.

Kauhajoki ja perhekoot

Mietiskelin itsekseni Kauhajoen kouluammuskelua ja löysin yhteyden kaikkien kouluammuskelijoiden välillä. Kauhajoen ampujan veli oli kuollut joitain vuosia aikaisemmin ja usein ampujat ovat olleet ainoita lapsia.

Usein jos nuorella on sisaruksia, he hillitsevät nuoren käytöstä ja usein palauttavat nuoren maanpinnalle tavalla, johon vanhemmat eivät pysty. Vanhemmilla tuntuu nykyään olevan vaikeuksia sanoa lapselleen pahasti, koska he pelkäävät, ettei lapsi enää rakasta heitä. Sisarukset eivät murehdi tällaisia asioita, joten sisarusten kanssa kasvaneilla on paremmin jalat maassa.

Politiikalla voitaisiin vaikuttaa perhekokoihin, Suomessa ihanteellinen lapsimäärä olisi vähintään kolme. Äitiyspäivärahaa voitaisiin porrastetusti korostaa kolmanteen lapseen saakka ja lapsilisiin voitaisiin panostaa nykyistä enemmän.