Puheenjohtajaksi Antti Kurvinen

Keskustanuorten Liittokokous on nyt sitten ohi. Tavoitteiksi asetettiin Antti Kurvinen puheenjohtajaksi ja Kaisa Pihlaja Liittohallitukseen. Molemmat tavoitteet saatiin läpi, eikä sille riemulle meinannut tulla loppua.

Olin Kurvisen kampanjassa jollain tavalla mukana alusta asti, vaikka nyt en mitenkään virallisella pohjalla. Liittokokouksessa toiminkin Kurvisen epävirallisena "kampanjapellenä". Laulatin porukkaa ja yritin pitää innostunutta fiilistä yllä. Vaikka meidän väki oli niin mahtavaa, että tunnelma oli katossa jo valmiiksi. Pidin myös Antille kannatuspuheen ja kisailin Kekkosen Haarikan puhekilpailussa. Puheenlahjani riittivät kolmannelle sijalle, mutta aplodit olivat kyllä kovimmat, kiitos omien kannatusjoukkojen.

Viikonlopun aikana tutustuin taas kymmeniin uusiin ihmisiin ja pikkuhiljaa alan noissa piireissä olemaan tuttu naama. Ensi viikonloppuna sitten puolueristeily, joka on taas hetkeksi aikaa viimeinen poliittinen tapahtuma. Hieman lepoa aika kiireisen syksyn jälkeen.

Maanantaina sairastuinkin kampanjastressin laukeamisesta johtuvaan flunssaan. Oli kyllä täysin odotettavissa, olin Antin kampanjassa täydellä sydämellä mukana alusta asti. Uskon täysin siihen, että Antti on mies paikallaan. :)

Jossittelua

Olen ajatellut viime aikoina paljon jossittelua.

Olen huomannut, että itsekin kadun paljon enemmän tekemättä jättämisiäni, kuin tekemisiäni. Niin parisuhteissa, kuin muillakin elämänaloilla. Olen jo kauan miettinyt, mitä jos olisin kuunnellut itseäni ja mennyt lukion sijasta ammattiopistoon opiskelemaan vaatetusalaa. Tai jos olisinkin lähtenyt lukiossa vuodeksi opiskelijavaihtoon. Jos, jos jos... Moni asia voisi olla toisin, jos olisin aikoinaan ollut rohkeampi.

Noin vuosi sitten ymmärsin tämän ja olen sen jälkeen yrittänyt elää niin, ettei enää tarvitse jossitella. Täten olen kokenut elämäni parhaan vuoden. Olen asunut Kiinassa ja tavannut kymmeniä uusia ihmisiä. Yritän aina tärkeitä päätöksiä tehdessäni nykyään muistella, kumpi päätös olisi se, jota myöhemmin katuisin.

Ennen vain istuin kotona, nyt elän todella kiinnostavaa elämää.

Päivitystä

Paljon on tapahtunut sitten edellisen kirjoitukseni, onhan siitä jo lähes vuosi.

Lokakuun lopulla päätin lähteä Keskustanuorten Liittokokoukseen ja sehän oli menoa sitten. Seuraavalla viikolla pääsin Etelä-Pohjanmaan Keskustanuorten johtokuntaan. Tammikuussa pääsin Kerttu-verkoston hallituksen varajäseneksi. Politiikka imaisi kerralla ja kunnolla monen vuoden sivustakatsomisen jälkeen.

Joulukuussa sain kolumnistin paikan Mensalainen-lehdessä. Kirjoitan siihen joka toinen kuukausi edelleen.

Maaliskuun alusta toukokuun loppuun asuin Shanghaissa. Olin opiskelijavaihdossa Donghuan yliopistossa. Elämys oli kyllä mitä mainioin ja näin säiden kylmetessä sinne tahtoisi kovasti takaisin. Kolme kuukautta erossa ystävistä ja perheestä oli tietysti rankkaa, mutta se mikä ei tapa, vahvistaa. On myös aika valaisevaa asua kolme kuukautta kommunismin ympäröimänä.

Kesä menikin hääsuunnitelmia tehdessä, avioiduin 25.7.2009. Olen edelleen Panula, nyt vain rouva. Sukunimeäni en mennyt vaihtamaan, on mukava olla Suomen ainoa tämänniminen.

Syksy on mennyt politikoidessa. Tuntuu, että joka viikonlopulle on jotain. Elokoulu oli aivan mahtava kokemus ja piirin syyskokouksessakin pääsin jatkokaudelle. Kerttujen hallitukseen en edes hakenut ensi vuodelle. Tuntuu tuo aika olevan sen verran vähissä muutenkin. Kerttujen kaltaiselle järjestölle tekee myös hyvää, että hallituksessa on vaihtuvuutta. Seuraavana tähtäimenä olisi saada liittokokouksessa omat ehdokkaat läpi.

Jatkuva kiire painaa päälle, mutta en silti ole ollut näin tyytyväinen elämääni pitkään aikaan.